
Eeva Åkerblad
Olen Eeva Åkerblad (s. 1990), kirjailija. Kirjoitan runoutta ja proosaa hoivan muodoista ja vääristymistä, yhteydestä, yksinäisyydestä ja kaiken katoavaisuudesta. Työskentelen ensin villin intuitiivisesti, sitten sinnikkäästi materiaaliani tutkien ja muovaten, lopulta harkitusti ja hioen. Siten syntyy ruumiillisen aistivoimaisia, upottavia ja kerroksellisia kirjallisia maailmoja. Ne saattavat vaikuttaa unenomaisen ajattomilta, maagisiltakin, mutta usein salakavalastikin heijastelevat tämän päivän ilmiöitä. Tavoittelen orgaanista mutta punnittua kieltä, joka kannattelee lukijaa.
Minulta on julkaistu kaksi teosta. Esikoiseni, proosarunoelma Huolenpitoja (S&S 2022) käsittelee unenomaisen kylpyläfantasian kautta mm. hoivan tematiikkaa. Toisinkoiseni, romaani Amalia, Amalia! (S&S 2026) kertoo dokumentaristin matkasta omintakeisten Amalioiden rapistuvaan taloon, ja tutkii ylläpitävää työtä, muistoja ja säilyttämistä.
Oman kirjoittamiseni ohella työskentelen luovan kirjoittamisen ohjaajana ja mentorina itsenäisesti ja osana Kirjoittamaton-yhteisöä Susanna Hastin, Minna Mikkosen ja Petra Rautiaisen kanssa.
Teokset
Amalia, Amalia!
2026, romaani, Kustantamo S&S
Huolenpitoja
2022, proosarunoelma, Kustantamo S&S
Kate Winsletin hiukset
2019, Tragikomedian käsikirjoitus, kantaesitys Teatteri Kruuvaus
Amalia, Amalia!
8/2026
Romaani
”Kuvaathan? Amalia tarkisti. Se miten viikkaamme lakanat ei ole ollenkaan yhdentekevää.”
Dokumentaristi Erik A. Hyvärinen on kuvannut jo kaikki seudun pitsihuvilat, kun hän saapuu Amalian taloon. Rapistunut huvila on täynnä muistoesineitä ja muuta tilpehööriä, ja sen asukkaat, Amaliat kolmessa sukupolvessa, täyttävät päivänsä säilömällä, siivoamalla, huoltamalla vaatteita ja hoitamalla puutarhaa.
Erik tuntee outoa vetoa tähän miljööseen, ja matkasuunnitelmat muuttuvat. Dokumentaristi jää taloon ja alkaa kuvata. Kamera tallentaa näennäistä arkisuutta, mutta myös eletyn elämän ihmeitä – rakkauksia ja pettymyksiä. Onnistuuko jääräpäinen mies tavoittamaan omintakeisten naisten valtakunnan olemuksen? Kenen tarinaa hän lopulta yrittää selvittää?
Amalia, Amalia! on suggestiivinen ja hurmaava kertomus muistoista, elämän hauraudesta ja tarpeesta takertua menneeseen. Se on Eeva Åkerbladin ensimmäinen romaani. Åkerbladin esikoisteos, proosarunoelma Huolenpitoja, sai ihastuneen vastaanoton niin lukijoilta kuin kriitikoilta.

Villiviinin seassa oli jo muutamia punaisia lehtiä, samoin kuin keskipihan pihlajassa marjoja, tilhet tulisivat pian ja juopuisivat niistä. Mustarastas liversi koivussa, elokuun tuuli heilutti sen oksia, lehtien läpi välkkyi viimeisten kesäpäivien valoa.
Talon saari erottuisi kauempaa pian kokonaan keltaisena. Lehdet tippuisivat ja olisi ruskeanharmaa aika joka vaihtuisi valkoiseen, ja lumi sulaisi ja räystäät huutaisivat, tulisi taas uusi kirkkaus, uudet ensivihreät eteläisellä seinällä, tulisi uusi kesä, uudet sadot, uudet säilömisen päivät.
Amalia, Amalia! (S&S 2026, s. 238)
Vastaanottoa: Amalia, Amalia!
Amalia, Amalia! on Åkerbladin kielellinen taidonnäyte. Kerronta on pelkistettyä ja lyyrisen tiivistä. Paikoin ilmaisu lähenee proosarunoa. Tiiviydestä huolimatta vaikutelma on runsas ja täyteläinen, välillä lähes ryöppyävä. Se johtuu ennen kaikkea yhdestä seikasta.
Amalia, Amalia! on aistiromaani, ruumiillinen lukukokemus. Lukija ei vain näe, vaan melkein haistaa, maistaa ja kuulee vanhan pitsihuvilan huoneet ja monet sopet, sen tuoksut, narinat, kolinat ja kellariin säilöttyjen hillopurkkien sisällöt.
On ihmeellistä, miten Åkerblad saa aistikokemusten kuvauksiin mahtumaan kokonaisia maailmoja. […]
Amalia, Amalia! on syksyn pohjalaiskirjojen yllättäjä. Se on päihdyttävä satu, josta lukija juopuu nautinnollisen hitaasti.
Anne Puumala, Ilkka-Pohjalainen 27.8.2026
Romaani liikkuu maagisen realismin suuntaan ja luo pyörryttävän imun.
Teksti on aistivoimaista, ja ennen kaikkea tuoksuja ja hajuja kuvataan. [–] Eeva Åkerbladin romaani on kielellisesti hiottu ja kerronnaltaan ihastuttava pieni romaani, jonka maailmaan on hienoa upota.
Anni Saari, Keskipohjanmaa 1.9.2026
”Lukujen nimet kuvaavat hyvin kirjan aistivoimaisuutta. Amalioiden talo on täynnä tuoksuja, värejä, makuja ja tuntemuksia. Pölyhiukkasissa on jälkiä kaikista, jotka talossa joskus ovat olleet. [—] Eeva Åkerblad (s. 1990) on löytänyt tiiviin ja maagisen tavan kirjoittaa. Lauseet ovat usein lyhyitä ja toteavia, mutta hyvin ilmaisuvoimaisia. Amalioiden ja heitä kuvaavan Erikin suhde on kiehtovasti ja ymmärtävästi kerrottu kaikkine erikoispiirteineen.”
Marjatta Honkasalo, Kulttuuritoimitus 17.8.2026
Eeva Åkerbladin romaani Amalia, Amalia! (2026) on taianomainen. Minulle kirjassa on kyse muistojen ja tavaroiden säilyttämisestä, asioiden säilymisestä, säilömisestä ja taltioimisesta, ihmisten muuttumisesta. [—] Ihan en vielä tiedä, miten Amalioilta lähdetään pois.
Rakastin tätä Eeva Åkerbladin ensimmäistä romaania nimeltä ”Amalia, Amalia!”. Se hälvensi kauan kestäneen lukujumini.
Amalia, Amalia! hurmasi minut maisemallaan. Pellot, joki, puutarha ja salaperäinen talo – tässä romaanissa miljöö on päähenkilö siinä missä talossa asuvat Amaliatkin.
IG: sivutiella
Huolenpitoja
2/2022
Runoproosaa erästä kylpylästä
Nainen matkustaa vuoristossa sijaitsevaan salaperäiseen sanatorioon. Hän aikoo rentoutua tavoitteellisesti. Kylpylässä kaikki on katettu häntä varten: magnolia tuoksuu ja kylpytakissa säihkyy paljettinen logo, kun nainen laskeutuu altaaseen kosmologin hemmoteltavaksi. Iltaisin voi osallistua vaikka tanssiaisiin.
Eeva Åkerbladin tarinallisuutta ja runokieltä yhdistävässä teoksessa tutkitaan hoivan ja huolenpidon teemoja. Kylpylässä omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on jokaisen tärkein henkilökohtainen projekti. Onneksi niin henkisyyden tavoitteluun kuin luontoyhteyden elvyttämiseen on tarjolla mitä moninaisimpia palveluita.
Teoksen lempeä, ajattelua ilahduttavalla tavalla vinksauttava kieli maalaa lukijan eteen elokuvallista menneiden aikojen tunnelmaa, mutta paljastaa unenomaisen kylpylätodellisuuden pinnan alta myös tummia sävyjä. Mitä seuraa, kun hoivasta tehdään yksilösuoritus ja kulutushyödyke?

Vastaanottoa: Huolenpitoja
”Åkerbladin fantastinen runomaailma muistuttaa Markku Paasosen ja Saila Susiluodon 2000-luvun alun proosarunojen poetiikkaa. Samaan aikaan sanasto on ajattomuuden tuntuun pyrkivää –aforistinen runokieli kurottaa kohti Mirkka Rekolan ilmaisua ja tematiikkaa. [- – -]
Huolenpitojen kieli on viehkeää. Sen näennäinen raukeus kätkee kuitenkin alleen malttamattoman rytmin: Åkerblad pudottelee ajatuksia ja mielikuvia kuin pikkukiviä sormiensa välistä.”
Johanna Osvàth, Helsingin Sanomat
”Parhaimmillaan puheenomaisen toteava kieli rinnastuu Huolenpidoissa vivahteikkaan lyyriseen ilmaisuun, kuten säeparissa ’Sepä siinä on / miten varautua huutoon jonka kantama on mykkä’. Åkerbladin tyylissä on asiansa tosissaan ottavaa leikillisyyttä, ja yleisvaikutelma on hienovaraisella tavalla ylisukupolvinen.”
Taija Roiha, Nuori Voima
”Proosaa ja runoa yhdistelevän teoksen lukeminen on kuitenkin lepohetki itsessään. Lukiessani haaveilen matkasta teoksen miljööseen, maagiseen vuoristokylpylään, jossa saa rentoutua moreenimarenkialtaassa ja karhumuorin altaassa.”
Huolenpitoja voisi olla runomuotoinen käsikirjoitus David Lynchin elokuvaan. Se on maailma, joka kutsuu tutkimaan itseään yhä uudestaan ihmeellisistä asennoista. Se on suvereeni ja hallittu kokonaisuus ja samalla ihanan villi ja kuriton. Miten paljon hienoja yksityiskohtia. Miten taitavasti henkiviä viitteitä muuhun runouteen.”
”Tämän kirjan runojen voima on sisäisten ja ulkoisten havaintojen vuoropuhelu, joista syntyy tunnelma, joka herkistää aistit nähdä, kuulla, tuntea iholla ja mielellä. [- – -] Minusta kirjan runoproosa tavoittaa hyvin mielentilan, jossa ihminen tarvitsee perspektiiviä koettuun, voimankeruuta ja näköalan aukaisun tulevaan. Siksi täytyy vetäytyä pitämään huolta.”
Tuijata — Kulttuuripohdintoja -blogi
”Teoksella on oma taajuutensa, rauhoittava, oma sanastonsa, mielen onkaloita hipsuttava. [- – -] Teos tarjoaa ihastuttavan ja hehkulamppuja sytyttelevän kielen lisäksi aineksia syvempiin pohdiskeluihin ihmisen luontosuhteesta ja huolenpidosta. Sanoja ja lauseita on tutkittava ihmetellen, urkkien, niiden merkitystä ja painavuutta punniten.”
”Huolenpitoja kuvaa nyky-yhteiskunnan syvästi kieroutunutta suhdetta hyvinvointiin, oli kyseessä sitten ihmislajin, toislajisten tai luonnon hyvinvointi. Pahimmillaan ollaan tilanteessa, jossa suorittamisen tarve lähtee ihmisestä itsestään. Teos herättää kysymään, millaisessa maailmassa elämme. Millainen on maailma, jossa lepääminen on radikaali teko?”
”Huolenpitoja värähtelee monella tapaa samoilla aallonpituuksilla kuin Hayao Miyazakin klassikkoanime Henkien kätkemä. [—] Maaginen taso toimii, koska sitä esiintyy hyppysellisinä eikä lorauksina. Taianomaisuuden kontrastina on melkein käsinkosketeltava tavanomaisuus.”
Anna Hollingsworth, Kulttuuritoimitus
”— näkökulmien muutokset ovat teoksen ihastuttavinta antia. Kaikki pieneltä tuntuva ja tuttu muuttuu eläväksi, kun hieman lempeästi vinksautetaan. [- – -] Huolenpitoja on yllättävän äänekäs teos lempeydestään ja pehmeistä sanoistaan huolimatta. Vaikka radiokin peitellään kapaloon ja antenni lasketaan levolle, tuntuu kuin korvat olisi viritetty aivan omille taajuuksilleen, jolloin kuulee jopa sammaleen huudon.”
Jutta Kokkonen, Lumooja
”Runoa ja proosaa yhdistävässä kauniissa (ulkoasu ja taitto Elina Warsta) esikoisromaanissa nainen matkustaa kylpylään rentoutumaan ja päästämään irti. Jos sattuu jostain syystä olemaan sellainen olo, että on vastaavan tarpeessa itsekin, mutta massiivista kylpylämatkaa ei ole juuri nyt saatavilla, on Eeva Åkerbladin romaani hyvä ensiapu. Sivu kerrallaan syke laskee.”
”Huolenpitoja tarjoaa mahdollisuuden asettua hetkeksi jonnekin muualle. Se viehättää lyyrisyydellään ja tunnelmallaan. Löydän jatkuvasti lausahduksia, joiden äärelle haluan pysähtyä, ja ihastelen kirjoittajan taitoa leikitellä kielellä, pyörittää sitä aivan omanlaisekseen.”
Olen varannut aikaa sähköisellä lomakkeella, puntaroin mitä ylle, tiirailen ehtoja sängyllä. Päädyn paikalliseen kylpytakkiin, selän säihkeessä paljettinen LOGO. Jälki on niin pientä, että kaiken takana on oltava lapsi. Taittelen alusvaatteeni taskuun. Lisään perään toffeekaramellin, hopeakääre välähtää pimennysverhoa vasten.
Naks ovi, avainkortti taskussa. Myötäilen kylttejä, helmiverhoissa roikkuu autojen istuimia.
Pyydän sitä mitä täällä otetaan. Kosmologi — pitkä mäyrä — pukee pitsihansikkaansa, napsauttaa diskovalot päälle, vilkaisee niin että hampaiden väleistä pilkahtelee iloa puolestani. Tutut otteet, vieraalla. Tuulettimen sorinaa.
pioneja, maitohorsmia, siankärsämöitä, tilliä
labelioita, egyptiläisiä markettoja
neilikoita, tulppaaneita
ja ja
ja sitten avataan hana. Höyry täyttää henkeni, keuhkoni lasinpuhaltaja.
(Huolenpitoja, S&S 2022, s. 25)
Minusta muualla:
Podcasteja ja artikkeleita
Kustantamo S&S 18.8.2026: Eeva Åkerblad: Amalia, Amalia! tutkii säilyttämistä, näkymätöntä työtä ja muistamista
Keskisuomalainen 29.8.2026: Hilloamisessa ja kirjoittamisessa on jotain samaa, ajattelee Jyväskylässä opiskellut kirjailija Eeva Åkerblad, 36 (maksumuuri)
Ilkka-Pohjalainen 10.4.2022: ”Kirjailijan tielle viitoittaa lahjakkuus ja hyvä opettaja, esikoiskirjailija Eeva Åkerblad kohtasi ex-opensa Outi Koivun ja kumpikin kehui kilvan toisiaan” (maksumuuri)
Unelmien Kirjamessut -podcast (Radio Helsinki & Helsingin Kirjamessut, haastattelija Laura Friman)
Kirjalliset ystävät -podcast: ”Eeva Åkerblad ja leikkiä runouden ja proosan välissä” (Haastattelija Jonna Tapanainen)
Huolenpitoja-teosta käsitellään myös Lukuvika-podcastin jaksossa ”Jäähyväiset falloskirjallisuudelle”
Yölle ominaisia tavoitteita
Yölle ominaisia tavoitteita:
välähdysten kirjailu,
pieni paljas lahjominen,
lakananmallinen pakoilu
Tekstiilille kirjailtu runoteos Tekstin talolla Tekstifestivaaleilla 25.1.2025
Tehty osana Tekstilaboratorio-ryhmäresidenssiä

Havahdun hereille: alhaalta kohoilee puheita, väliaikamusiikkia,
odotuksia, paistetun riisin makeaa tahmaa.
Avoimesta ikkunasta valuu sisään orkesterin tupakkatauko,
pimeä, purjeveneet liikkumatta, ihoni on päivästä pehmennyt.
Kolmesuuntaista tapahtumista kaiken aikaa.
Mustan yön kaskas, lehden helähdys vasten tyyntä.
On tohtimista siinäkin että uskoo kaiken hyvään.
(Huolenpitoja, S&S 2022, s. 29)