Editointi ajatellaan helposti viimeisten vaiheiden lausetason hiomisena, pakollisena ankeana askareena. Editointi on vähän kuin siivoaminen tai tiskaus: ei hauskaa, mutta pakko tehdä, ettei aivan siivotontakaan ole.
Ajattelen, että editointi on kaikkea muuta, ja ennen kaikkea luovaa puuhaa. Se on uudelleenkuvittelua ja -kirjoittamista, ajattelua, irtipäästämistä, seikkailua, etsimistä, muodon hakemista. Kerrassaan kokonaisvaltaista siis, ja kirjoittamista itsessään.
Tässä muutamia näkökulmia siihen, miten muovaan tekstejäni:
Ottamalla aikaa
Jätän luonnoksen hautumaan ja teen jotakin aivan muuta. Yritän muuttua kirjoittajasta lukijaksi. Aika auttaa myös irrottautumaan kirjoitushetken tunnetilasta. Se, miltä kirjoittaessa tuntuu, ei ole aina yhteydessä siihen, toimiiko teksti.
Muuttamalla muotoa
Tulostan tekstin tai teen siitä pdf-version. Ainakin vaihdan fonttia. Uusi ulkomuoto auttaa näkemään, mitä tekstissä oikeastaan lukee.
Pyytämällä palautetta
Aina ei ajan ottaminenkaan anna tarpeellista etäisyyttä tekstiin. Silloin tarvitaan ulkopuolista luottolukijaa, joka kertoo, mitä tekstissä näkee. Luonnosta ei vain katsota vaan myös kuunnellaan. Mitä se haluaisi olla, mitä se haluaisi kysyä? Minne suuntaan se on menossa?
Kirjoittamalla uusiksi
Tekstiä voi kirjaimellisesti kirjoittaa uusiksi: naputella tulosteelta uuteen tiedostoon, ja tehdä samalla muutoksia. (Joskus kokeilen kirjoittaa jonkin kohdan uudelleen muistin varassa.) Olenpa joskus testannut sitäkin, että kirjoitan koneella kirjoitetun katkelman käsin muistikirjaan, ja sen taas uudelleen tiedostoon — samalla tietysti muutoksia ja lisäyksiä tehden. Vaivalloista, mutta kumman toimivaa. Ylipäätään editointi on sinnikkäiden laji.
Näkökulma kerrallaan
En yritä editoida kaikkea kerralla, vaan otan jonkin linssin, jonka kautta tekstiä tarkastelen. Voin tutkia vaikka rytmiä, dialogia, siirtymiä, aloituksia, virkerakenteita, kehityskaaria, tunnelmaa, jännitettä. (Joskus linssi on työtapa. Voin vaikkapa tehdä vanhan tiedoston rinnalle uuden, ja kopioida siihen kaiken, jossa tuntuu olevan “jotakin”.)
Päästämällä irti
Yritän suhtautua tekstiini materiaalina. Poistetut kohdat lataavat jäljelle jäävää. Luopuminen voi koskea myös ajatusmalleja ja työskentelytapoja. Jokainen prosessi on erilainen, ja se, mikä toimi loistavasti toisen jutun kanssa, ei välttämättä kanna hedelmää toisessa. Lopulta irti päästäminen tarkoittaa myös tekstin valmistumista, tai ainakin jälleen uuden version.
Ajattelemalla
Editoidessa ei muovata vain sanoja ja lauseita vaan ajatuksia ja maailmaa niiden takana. Englannin sana revision on kuvaava: editointi on uudelleenkuvittelua. Muovaus tarvitsee myös muistikirjaa, kävelyitä ja käytännön askareita.
Seikkailemalla
Editointi on mahdollisuuksien näkemistä. Se ei ole tylsä askare vaan luovaa toimintaa, muodon hakemista, tutkimusmatkailua. Joskus ajattelen, että valmis teos on jo olemassa jossakin, ja minun tarvitsee vain löytää reitti sen luo.
PS. Kaipaatko kirjoittamisellesi aikatauluja, raameja, vertaistukea ja lisää vinkkejä? Ilmoittautuminen kevään etäryhmiin on käynnissä 1.1. saakka. Lue lisää täällä!
Eeva Åkerblad 
Vastaa