Kategoriat
kirjoittamisesta vinkit

Mistä saada ideoita kirjoittamiseen? osa I

Aiemmin kirjoitin kirjoittamisen eri vaiheista ja vertasin kirjoittamisen prosessia keramiikkaan. Ideoiden etsimisen voisi ajatella savipaikkojen kartoittamisena, tekstimassan tuottamisen saven kaivamisena ja kokoamisena, tekstin muokkaamisen saven muovailuna ja tekstin valmistumisen tuotoksen kuivattamisena tai polttamisena.

Tässä kirjoituksessa keskityn ensimmäiseen vaiheeseen — siis siihen, miten ja mistä ideoita kirjoittamiseen voi saada. Tapoja löytyi lopulta niin monta, että julkaisen tekstin kahdessa osassa, tässä niistä ensimmäinen.

Joskus voi tuntua, ettei ideoita keksi sitten millään, mutta jos silmät pitää auki, tulee niitä haalittua kaikkialta, jatkuvasti. Toisaalta kirjoittamisen ideat voivat syntyä kirjoittamalla. Et tarvitse suurta ideaa voidaksesi kirjoittaa.

Kirjoittaminen ei rajaudu vain siihen hetkeen, kun sormet liikkuvat näppäimistöllä tai kynä piirtää kirjaimia muistikirjaan. Lukeminen, katsominen, kaikenlainen havaintojen tekeminen, muistot, alitajunnan hiljainen ja salainen työ, kävelylenkit, keskustelut ja unet — kaikenlainen täytetty ja tyhjä tila — ovat nekin osa kirjoittamisen prosessia.

Viisi tapaa löytää ideoita kirjoittamiseen

1. Kirjoita aamusivuja, päiväkirjaa tai lokikirjaa

Joko aamusivut ovat tuttu juttu? Julia Cameronin alun perin kehittämän menetelmän idea on yksinkertainen: Kirjoita joka aamu (mahdollisimman pian heräämisen jälkeen) kolme sivua käsin. Ei ole väliä, mitä kirjoitat, miten ”laadukasta” tekstisi on tai onko siinä kirjoitusvirheitä. Anna käden liikkua ja kynän johtaa. Aamusivuja ei ole tarkoitus lukea heti, mutta viikkojen kuluttua niistä voi löytää ituja myös muille teksteille. Ja ainakin olet pitänyt kirjoittamisen rutiinia yllä.

Vai tuntuisiko illalla luontevammalta kirjoittaa kuin aamulla? Päiväkirjaa voi käyttää monella muullakin tavoin kuin ”Rakas päiväkirja…” -kaavalla. Muutamakin huomio päivän tunteista, ajatuksista, tapahtumista ja muista havainnoista muuttuu ajan kanssa merkitykselliseksi aineistoksi.

Päiväkirjan voi ajatella myös lokikirjana, johon voi kirjoittaa lyhyestikin, mitä päivästä haluaa kirjata muistiin. Erilaisten päiväkirjojen arvo ei ole vain itse tekstissä: kirjoittaminen auttaa suuntaamaan huomiota ja löytämään päivistä merkitystä. Kirjoittaminen saa sekä katsomaan lähempää että ottamaan etäisyyttä.

2. Lue

Tämä kuulostaa itsestäänselvältä, mutta silti: lue. Lue muutakin kuin sitä, mitä ”kaikki” ympärilläsi tuntuvat lukevan. Lue muutakin kuin sitä, mitä sinun ”pitäisi lukea”. Lue myös sellaista, jota et koskaan ajattelisi lukevasi. Kun valitset luettavaa, luota kiinnostuksiisi ja päähänpinttymiisi, mutta pysy avoimena yllättävälle. Kokeile eri lajeja: esseitä, runoutta, näytelmiä, tietokirjoja, artikkeleita, lastenkirjoja, historiallisia romaaneja, chick litiä, muistelmia…

Etkö tiedä, mitä lukisit? Tutustu kustantamoiden katalogeihin, seuraa Instagramin kirjatilejä, lue lehtiä ja kirjablogeja, liity Goodreadsiin, tutki kirjojen lähdeluetteloita, kysy läheisiltäsi, lue kirjailijahaastatteluita, unohdu antikvariaattien hyllyjen väleihin, eksy kirjastoon — muuallekin kuin uutuushyllylle.

3. Altistu muillekin taidemuodoille

On tärkeää, että kirjoittaja lukee ja marinoi itsensä kielellä. Ideoita, inspiraatiota ja ajatuksia voi kuitenkin saada myös muista taidemuodoista. Jos sinua kiinnostaa jokin tietty teema tai aihepiiri, tutki, millaista muuta taidetta ja kulttuurituotteita siihen liittyen löytyy. Löydätkö valokuvia, dokumentteja, elokuvia, musiikkia?

Tietenkään teeman ei tarvitse olla etukäteen tiedossa. Katso, kuuntele ja koe teoksia, joissa on jotakin sinua kutsuvaa, vaikket vielä edes osaisi sanallistaa, mitä se jokin on. Kuunteletko kerta toisensa jälkeen tiettyä kappaletta? Huomaatko löytäväsi tiesi tietyntyyppisten sarjojen äärelle? Ehkä löydät niistä myös sytykkeitä kirjoittamiseen.

4. Käy paikoissa

Tässä maailmantilanteessa paikkoihin noin vain meneminen on rajattua. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö voisi kokea mitään uutta. Jos lähiympäristösi lenkkipolut on jo koluttu, heittäydy Pinterestin tai Google Mapsin maailmaan. Myös lukemalla voi päästä uusiin maisemiin.

Kirjoittamisen sytykkeenä oleva paikka tai maisema voi olla myös sisäinen. Päädytkö unissasi toistuvasti samoihin paikkoihin? Mikä oli lapsuutesi taikamaisema? Millaiseen paikkaan juuri nyt kaipaat? Kirjoita niistä.

5. Tee matalan kynnyksen muistiinpanoja

Monet kirjoittajat vannovat muistiinpanojen nimeen, tehtiin ne sitten eksklusiiviseen vahakantiseen muistikirjaan, arkiseen ruutuvihkoon, puhelimeen, kuitintaustoihin tai sikin sokin niihin kaikkiin. Muistiinpanojen kirjaamiseen on hyvä pitää matala kynnys: ajatuksen ei tarvitse eikä olla valmis tai oivaltava. Vastausten sijaan voit etsiä kysymyksiä.

Jos jokin asia intuitiivisesti tuntuu muistiinmerkitsemisen arvoiselta, kannattaa tuota tunnetta kuunnella. Muistikirjan merkityksestä olen kirjoittanut aiemmin myös täällä.

Muistiinpanojen ei tietenkään tarvitse liittyä vain tekeillä olevaan tekstiin. Kaikenlaisia irrallisiltakin tuntuvia ajatuksia, huomioita, muistoja ja muita vastaan tulleita asioita kannattaa kirjata ylös — ajan mittaan niistä voi tulla arvokasta materiaalia tai sytykettä johonkin. Ja vaikka ei tulisikaan, jo muistiinmerkitsemisen tapahtuma on merkityksellinen: se auttaa suuntaamaan ja tekemään huomioita.

Lisää ideoiden etsimisestä ja löytämisestä seuraavassa osassa.

Kategoriat
kirjoittamisesta vinkit

Kirjoittamisen vaiheista

Tässä postaussarjassa tarkastellaan kirjoittamisen eri vaiheita.

Kirjoittaminen on prosessi

Kirjoittaminen – ainakaan pidemmän tekstin – on hyvin harvoin sitä, että kääritään hihat, istutaan alas, kirjoitetaan ja lopetetaan valmiiseen tekstiin. Kuten tiedämme, kirjoittaminen on prosessi, johon kuuluu monenlaisia vaiheita. On ideointia ja sulattelua, tekstimassan tuottamista, muokkaamista ja poistamista sekä lukemista ja uudelleenkirjoittamista.

Vaiheesta toiseen ei edetä välttämättä tietyssä järjestyksessä vaan välillä ne sulautuvat toisiinsa ja muodostavat syklejä. Silti kirjoittamista yleensä helpottaa ajatella tekstin ”raakamateriaalin” tuottamisen ja muokkaamisen ajatellaan eri vaiheiksi, joilla on eri tavoitteet. Jos editointivaihe napsahtaa päälle liian varhain, ei välttämättä edes synny tekstiä, jota myöhemmin muokata.

Tunnevaihtelua

Työvaiheiden lisäksi myös tunteet vaihtelevat, välillä jopa poukkoilevat. Innostus voi muuttua epätoivoksi, kyllästyminen iloksi. Joskus tekstin valmistumisesta voikin seurata huojentumisen ja onnen sijaan, tai ainakin sen rinnalla, kummaa tyhjyyttä – kunnes sitä taas innostuu aloittamaan uutta tekstiä.

Tuttua, luovan prosessin vaiheita kuvaavaa englanninkielistä meemiä mukaillen tekeminen ja siihen liittyvät tunteet voivat edetä vaikka järjestyksessä: 1) tää on huikeeta, 2) tää on vaikeeta, 3) tää on surkea, 4) mä oon surkea, 5) ehkä tästä tulee ihan ok, mistä päästään taas vaiheeseen 1/6) tää on huikeeta.

Erilaiset tunteet kuuluvat prosessiin, ovat osa sitä. Osa kirjoittamisessa kehittymistä onkin opetella tulemaan toimeen ajoittaisen epämukavuuden ja -varmuuden kanssa. Kuten Kirsi Pehkonen on todennut: Keskeneräisyys on tekstin normaali tila. Keskeneräinen on aina myös itse kirjoittaja.

Kirjoittamisen vaiheita

Mitään yhtä, universaalia mallia kirjoittamisen kaikista vaiheista ei voi vetää: jokaisen kirjoittajan ja jokaisen kirjoitusprosessin vaiheet muodostuvat omanlaisikseen. Toiset esimerkiksi haluavat suunnitella tekstinsä insinöörin tarkkuudella jo ennen tekstimassan tuottamista, toiset taas rämpivät eteenpäin intuitiolla katsoen, mihin teksti itse itseään vie.

Jotakin yhteistäkin kaikkien kirjoittajien vaiheista löytyy. Karkeasti kirjoitusprosessin voisi jakaa neljään vaiheeseen:

  1. Ideoiden ja sytykkeiden kerääminen
  2. Tekstimassan tuottaminen
  3. Tekstin muokkaaminen
  4. Tekstin valmistuminen

Jos kirjoittamista vertaisi keramiikkaan, voisi vaiheen yksi ajatella sen etsimisenä, mistä savea saa, vaiheen kaksi savimassan kaivamisena ja kokoamisena, vaiheen neljä sen muotoiluna ja vaiheen neljä lopullisen tuotoksen kuivattamisena tai polttamisena.

Postaussarjan seuraavassa osassa perehdytään tarkemmin ensimmäiseen vaiheeseen eli parhaisiin savipaikkoihin eli siihen, mistä ja miten ideoita ja aiheita oikein kerätään.

Millaisia vaiheita teidän kirjoittamisessanne on?