Minusta

Kuka?

Olen Eeva Åkerblad. Lapsena tahdoin kasvaa taiteilijaksi tai taksikuskiksi. Sittemmin minusta on tullut jonkinlainen taiteen taksikuski: vien taidetoimintaa paikkoihin, joihin päästäkseen se tarvitsee hieman apua.

Olen draaman ja sanataiteen opettaja, teatterintekijä, kirjoittaja ja yhteisötaiteilija. Filosofian maisterin tutkintooni mahtuu kirjallisuutta, suomen kieltä, draamakasvatusta sekä opettajan pedagogiset opinnot. Olen kotoisin Teuvalta, Etelä-Pohjanmaalta. Tällä hetkellä asun Jyväskylässä, mutta matkaan mielelläni työretkille minne vain.

Mitä?

Ohjaan ja opetan draamaa ja kirjoittamista monen ikäisille ja monenlaisissa elämäntilanteissa eläville ihmisille erilaisten työpajojen, kurssien ja kirjoittajille suunnattujen palveluiden muodossa. Lisäksi luotsaan pidempikestoisia, monitaiteisia yhteisötaideprojekteja.

Koulutan kasvatus- sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia ja opiskelijoita taidelähtöisten menetelmien käytössä. Näissä koulutuksissa taidetta lähestytään erityisesti kohtaamisen tukijana.

Esiinnyn ja teen teatteria kiertävässä, koko perheen esityksiä tuottavassa Lastenteatteri Loihussa. Tällä hetkellä minut voi nähdä lavalla Keksijänero Kemppainen ja avaruuden ikkuna -esityksessä.

Kirjoitan monenlaista ja moniin tarpeisiin: olen kirjoittanut esimerkiksi verkkomateriaalina saatavilla olevan Keho edellä kirjaan -menetelmäoppaan. Tämän sivuston blogiin kirjoitan luovuudesta ja luovista menetelmistä sekä kuulumisistani työrintamalta ja sen liepeiltä. Kirjotan mielelläni myös kaikenlaisia tilaustekstejä.

Voit lukea tarkemmin tekemistäni teoksista ja projekteista täältä.

Miksi?

Luovuus on ihmisenä olemisen suola ja sokeri, kutsu seikkailuun ja kotiin, kauas ja lähelle. Taiteen kokeminen ja tekeminen kuuluvat jokaiselle ihmiselle elämäntilanteesta, iästä tai taidoista riippumatta: kyseessä ei ole vain ammattitaiteilijoiden yksinoikeus.

Erityisesti minua kiinnostaa, mitä tapahtuu matkalla kohti valmista tuotosta. Taidetta tehdessä saa olla ja tehdä toisin kuin arki ja sen roolit tavallisesti sallivat. Yhteisöllinen taidetoiminta mahdollistaa tilan, jossa voi rakentaa ja purkaa merkityksiä, niksauttaa näkökulmia, kohdata itseä ja muita ihmisiä sekä kasvaa aktiiviseksi elämälle.

Taide on leikkiä ja silti täyttä totta. Taiteen leikkikentälle on jokainen kutsuttu, ja minun kunniatehtäväni on toimia tuon kentän sisäänheittäjänä ja kanssaleikkijänä.

Pysymme elossa, kun saatavilla on ruokaa ja suojaa, mutta ilman taidetta ja kulttuuria emme voisi olla ihmisiä ja ihmisiksi – eikä meillä olisi välineitä tutkia ja rakentaa, mitä se lopulta edes tarkoittaa.